”Oli se semmoinen kokemus”

Aino Aution jalat tutisivat jännityksestä. Helsingin olympiakisoissa kaikki oli niin suurta.

Aino Isomäki keräsi laajan urheiluaiheisen kotiarkiston,
 jota hän esitteli Hämeen Sanomien haastattelussa
tammikuussa 2022. Kuva: Pekka Rautiainen 

Helsingin uusitulla olympiastadionilla vietettiin Suomen olympiakomitean järjestämää olympiapäivää 19. heinäkuuta 2022, kun Helsingin vuoden 1952 olympialaisten avajaisista oli kulunut 70 vuotta. Koolla oli pieni joukko tuolloista suomalaista olympiaurheilijaa, heidän joukossaan Seinäjoen Urheilijoita edustanut aitajuoksija Aino Isomäki, silloinen Autio.

Helsingin kesäolympiakisojen ikimuistoiset avajaiset järjestettiin 19. heinäkuuta 1952. Sateiselle olympiastadionille marssi liki 5000 urheilijaa 69 maasta. Viimeisenä Suomi suurella joukkueella. Avajaisten ikimuistoinen kohokohta oli, kun Paavo Nurmi juoksi stadionille ja sytytti olympiatulen.

Olympialaisen tulikasteensa Aino Autio sai kaksi päivää myöhemmin paraatilajinsa naisten 80 metrin aitojuoksun kolmannessa alkuerässä, jossa hän sijoittui numerolappu 833 rinnassaan viidenneksi ajalla 12,1 ja karsiutui jatkosta. Saman kohtalon omissa alkuerissään kokivat kilpasiskot Seija Pöntinen ja Sylvi Keskinen.

- Kyllä siinä jalat tutisi lähtökuopissa.Kaikki oli niin suurta. Oli se semmoinen kokemus, Aino muisteli tuntemuksiaan Yle Uutisten olympiapäivän haastattelussa.

Aino Aution olympiaurakointi jatkui 4x100 metrin viestijuoksun kolmannessa alkuerässä 27. heinäkuuta. Suomen nelikko juoksi ajan 50,2, mikä ei riittänyt jatkoon. Suomen joukkueessa juoksivat Aino Aution lisäksi Maire Österdahl, Leena Sipilä ja Ulla Pokki.

Helsingin Sanomien haastattelussa Aino Isomäki kertoi hämmästelleensä ulkomaalaisia kilpakumppaneita. Toimeen kuitenkin tultiin, vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään. Hän muisteli myös sotien jälkeistä herkkuruokaa.

Urheilun palo kotipihalta

Aino Autio syntyi 4.tammikuuta 1932 Seinäjoen kauppalassa. Urheiluinnostuksensa hän sai kotipihaltaan, jonne hänen isänsä teki korkeushyppytelineet. Kotipiirissä myös juostiin, ylitettiin aitoja ja talvella hiihdettiin. Aino menestyi hyvin rautatieläisten lasten sekä koulujen välisissä hiihtokilpailuissa.

Ainolla oli hyvä aitomistekniikka ja 80 metrin aitajuoksu valikoitui hänen päälajikseen, kun Seinäjoen Urheilijoiden nuoria valmentanut Jorma Valtonen sitä ehdotti.

- Kun urheilun palo oli syttynyt, sitä ei voinut sammuttaa, Aino Isomäki muisteli kotonaan Hämeenlinnassa Hämeen Sanomien 90-vuotishaastettelussa viime vuoden tammikuussa.

Ainon valmentaja Jorma Valtonen oli hyvä pituushyppääjä ja hänet valittiin Suomen olympiajoukkueeseen. Pituushypyn loppukilpailussa hän sijoittui viidenneksi tuloksella 716. Kolmas Seinäjoen Urheilijoiden olympiayleisurheilija oli kolmiloikkaaja Pentti Uusihauta. Karsintakilpailussa hänen tuloksensa 14,38 ei riittänyt loppukilpailuun.  

Kolme vuotta mitaliputkessa

Kansalliselle huipulle Aino Autio ylsi vuonna 1951, jolloin hän viestijuoksun SM-kilpailussa Lahdessa saavutti hopeaa 4x100 metrin viestijuoksussa Seinäjoen Urheilijoiden kvartetissa. Naisten SM-kisoissa Helsingissä Eläintarhan kentällä Aino voitti 80 metrin aidat ajalla 11,9. Hän voitti niin ikään paraatilajinsa ensimmäisessä naisten Suomi-Ruotsi ­-maaottelussa, joka käytiin kolmoismaaotteluna Tanskan kanssa Göteborgissa. Aino oli maaottelun ainoa suomalaisvoittaja.

Menestyksen myötä Aino Autio valittiin olympiavalmennettavaksi. Kisojen edellä viikonloppuisin oltiin koolla Espoon Otaniemessä, jonne oli rakennettu Suomen ensimmäinen sisäurheiluhalli.

Olympialaisten jälkeen naisten SM-kisoissa Heinolassa Aino Autio sijoittui toiseksi 80 metrin aitajuoksussa ja myös 200 metrillä. Kolmannen mitalinsa hän sai SM-viesteissä Kuopiossa, kun Seinäjoen Urheilijat sijoittui toistamiseen toiseksi 4x100 metrillä. Syyskuussa Suomen, Ruotsin ja Tanskan kolmoismaaottelussa Kööpenhaminassa Aino aitoi jälleen ainoana suomalaisvoittajana ykköseksi ajalla 11,8, joka sivusi Suomen ennätystä. Hän sijoittui 200 metrillä neljänneksi ajalla 26,6, mikä oli uusi Suomen ennätys.

Seuraavana vuonna Aino Aution mitaliputki jatkui hopealla SM-viesteissä Tampereella, kun Seinäjoen Urheilijoiden kvartetti sijoittui kolmannen kerran toiseksi. Naisten SM-kisoissa Salossa Ainon mitaliputki katkesi, mutta Suomi-Ruotsi -maaottelussa Kuopiossa hän aitoi jälleen ykköseksi.

Huippu-urheilu vaihtui opiskeluun

Vuoden 1954 mitalitilastoissa Aino Aution nimeä ei enää näy. Huippu-urheilu sai antaa tilaa opiskelulle, joka käynnistyi Wetterhoffin kotiteollisuusopistossa Hämeenlinnassa. Valmistuttuaan vuonna 1956 kotitalousopettajaksi Aino Isomäki toimi muun muassa Seinäjoen tyttölyseossa käsityön ja piirustuksen opettajana, Kurikan kansalaiskoulun kudonnan opettajana ja askartelun ohjaajana Forssan B-mielisairaalassa, josta hän jäi eläkkeelle.

Seinäjoen Urheilijoiden tyttöjä Aino Isomäki ohjasi 1950-luvun lopulla ja hän toimi myös leirihuoltajana Kuortaneen urheiluopistossa.

Aino Isomäki kertoi Hämeen Sanomissa Helsingin olympiakokemusten tulleen usein mieleen varsinkin, kun hän innokkaana penkkiurheilijana katsoi televisiosta urheilua. Kuntoaan Aino piti yllä lenkkeilemällä, hiihtämällä, avantouinnilla ja mökkeilyllä. Myöhemmin hänen harrastuksiaan olivat käsityöt, sudokut ja kryptot.

Aino Isomäki ehti asua 13 paikkakunnalla, joista viimeisin oli Hämeenlinna. Siellä hän myös kuoli leskenä 17. marraskuuta viime vuonna. Hän oli kolmen lapsen äiti ja neljän lastenlapsen isoäiti.

Paljon jäi kysymättä

Otin Aino Isomäkeen yhteyttä marraskuussa 2022, kun entinen kansanedustaja Markus Aaltonen oli pyytänyt minua tekemään hänestä jutun Seinäjoen kotiseutulehteen Risteysasemaan. Aino vastasi puhelimeen sairaalasta ja sovimme, että palaamme asiaan joulun jälkeen. En kuitenkaan saanut häneen enää yhteyttä.

Paljon jäi Ainolta kysymättä. Olisin halunnut kysyä Helsingin olympialaisten avajaisten tunnelmasta, ja miltä sitten tuntui, kun juoksut oli juostu. Missä vaiheessa lähdettiin kotiin?

Helsingissä Ainon paraatilajissa 80 metrin aidoissa oli mukana vuonna 1999 vuosisadan parhaimmaksi naisyleisurheilijaksi valittu, Lontoon olympialaisissa neljä kultamitalia voittanut Hollannin Fanny Blankers-Coen. Kysymättä jäi, seurasiko hän maailmantähden menoa, ja miltä hänen aitomistekniikkansa ja juoksutyylinsä vaikuttivat, vaikka Helsingissä hän jäi mitaleitta sairastelun takia.

Helsingin olympiakisoihin osallistui kaikkiaan 4925 urheilijaa, joista naisia oli 518. Helsingin kisoja on luonnehdittu viimeisiksi oikeiksi olympialaisiksi, vaikka naisten tasa-arvosta ei ollut tietoakaan. Naisten juoksuissa mitalit jaettiin neljässä lajissa. Tästäkin olisin halunnut Aino Isomäeltä kysyä.

Olympiakesänä Coca-Cola tuli Suomeen. Ainolta olisin kysynyt, maistoiko hän kolajuomaa ja oliko sitä urheilijoille tarjolla. Kysymättä niin ikään jäi, minkälaista hänen kehumansa olympialaisten herkkuruoka tarkemmin oli.

Wikipedian mukaan vuoden 1952 Suomen, Ruotsin ja Tanskan kolmimaaottelussa kilpailijoille ei ollut järjestetty ruokailua, ja että Suomen joukkue oli majoitettu Kööpenhaminan ulkopuolelle alkeellisiin majoitustiloihin. Tästäkin skandaalista olisin halunnut Ainolta kysyä.

Hämeen Sanomien haastattelussa 
Aino Isomäellä oli päässään Suomen
olympiaurheilijoiden kisa-asuun kuulunut hattu.
 Kuva: Pekka Rautiainen

.

Parhaat urheilusaavutukset

Parhaat tulokset: 100 metriä 13,0, 200 metriä 26,6 ja 80 metrin aidat 11,8.

Suomen ennätykset: 80 metrin aidat 11,8 ja 200 metriä 26,6 Kööpenhaminassa 1952.

Naisten SM-kisoissa Helsingissä 1951 voitti Suomen mestaruuden 80 metrin aidoissa. Sijoittui toiseksi naisten SM-kisoissa Heinolassa 1952 80 metrin aidoissa ja 200 metrillä. Oli mukana viestijuoksun SM-kilpailuissa Seinäjoen Urheilijoiden joukkueessa, joka saavutti 4x100 metrillä kolmasti hopeaa vuosina 1951-1953.

Moninkertainen SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirin mestari 80 metrin aidoissa, 100 ja 200 metrillä, korkeushypyssä ja Seinäjoen Urheilijoiden joukkueessa 4x100 metrin viestissä.

Oli mukana Suomen joukkueessa maaotteluissa Ruotsia ja Tanskaa vastaan vuosina 1951-1952 ja Ruotsia vastaan 1953.

Helsingin olympiakisoissa 1952 oli mukana 80 metrin aitojen ja 200 metrin alkuerissä.

Jorma Virtanen

Toimittaja, eläkkeellä

Kuvat: Valokuvaaja Pekka Rautiainen

Lähteet: Wikipedia, Hämeen Sanomat 3.1.2022, Helsingin Sanomat 20.7.2022, Yle Uutiset 20.7.2022, Urheilumme kasvot, osa 2. Keuruu 1974

Juttu on julkaistu Seinäjoen kotiseutulehdessä Risteysasemassa toukokuussa 2023.

 

Suinulan teurastaja kuoli Kuusisen klubilla

Elokuun viimiesenä päivänä tuli kuluneeksi sata vuotta Kuusisen klubin murhista Pietarissa. Tuolloin katkeroituneiden suomalaiskommunistien ns. revolverioppositio ampui kuoliaaksi kahdeksan Suomen kommunistisen puolueen (SKP) jäsentä. 

Kuolleiden joukossa  oli Suinulan teurastajana ja Kuurilan junamurhien käskyttäjänä tunnettu Tuomas Hyrskymurto. Hän oli turkulainen kauppias, entiseltä sukunimeltään Hellsten, joka oli ollut perustamassa Turun punakaartia. Turkua onkin  luonnehdittu punaisen Suomen vallankumouksellisimmaksi kaupungiksi. 

Vapaussodassa Kangasalan Suinulassa Markkulan talon pihalla ammuttiin 17 tamperelaista suojeluskuntalaista 31. tammikuuta. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun 118 suojeluskuntalaista oli jäänyt Tampereelta lähetetyn 300-miehisen punakaartin lentävän osaston saartamaksi. Lyhyen tulitaistelun jälkeen suojeluskuntalaiset päättivät antautua, kun oli sovittu, ettei heitä surmata. 

Verilöyly alkoi, kun 110 Turun punakaartilaista saapui venäläissotilaiden kanssa Suinulaan. Punakapinallisten pohjoisrintaman esikunnassa järjestyskomissaarina toiminut Hyrskymurto jäi Tampereelle, mutta hänen väitetään antaneen joukoilleen käskyn, että kaikki oli tapettava, vankeja ei saanut ottaa. 

Toijalan ja Iittalan välisellä rataosuudella 20. huhtikuuta punakapinalliset surmasivat 22 Mustialan maamiesopiston ja karjanhoitokoulun oppilasta. Punainen Tampere oli  antautunut 6. huhtikuuta. On arveltu, että Mustialan oppilaat surmattiin kostoksi punaisten teloituksista Tampereella. Pääepäilty oli tälläkin kertaa pahamainenien Hyrskymurto, jonka nimi ikuistettu  Pietarin Mars-kentällä sijaitsevan "Elokuun kommunardien" hautakiveen. Vaikka omat tappoivat suomalaiskommunisteja, hautakivessä on sanat "Valkosuomalaisten murhaamat".

Woikoski lopetti vedynjakelijana

Havainnekuva Woikosken vetyasemasta. Kuva:Woikoski oy

Vetyautoille on luvattu suurta tulevaisuutta, mutta tällä hetkellä ne ovat jääneet sähköautobuumin varjoon.

- Woikoskella on ollut Suomessa kaksi vetytankkausasemaa, Mäntyharjun Voikoskella ja Helsingin Vuosaressa, mutta nyt nämä asemat on suljettu, kun kysyntää vedylle ei ole ollut, Woikoski Oy:n tekninen asiantuntija Jere Makkonen sanoo. 

Woikoski on luopunut myös tankkausasemastaan Ruotsin Göteborgissa. Syksyllä 2015 avatun aseman piti olla päänavaus Woikosken veteytankkausteknologian viennille. Makkosen mukaan Woikoski on lopettanut toimintansa vedynjakelijana.

- Woikosken vetytankkausasemia Suomeen ei enää tule. Mikäli muut toimijat avaavat asemia, olemme valmiit toimittamaan niille vetyä.

Woikoskelle valmistui vuonna 2014 Euroopan suurin vetyä tuottava elektrolyysilaitos Kokkolaan. Elektrolyysissä vedestä tuotetaan sähkön avulla vetyä. Suurin osa Suomessa tuotetusta vedystä syntyy kuitenkin kemian-, metsä- ja terästeollisuuden sivutuotteena. Nyt tämä vety katoaa taivaan tuuliin. 

Tuolloin arvioitiin, että pelkästään teollisuuden sivutuotteena syntyvä vety riittäisi noin 10000 auton käyttövoimaksi. Mutta päättäjillä ei riittänyt ymmärrystä.

Vetyauto on päästötön sähköauto, jonka polttokenno tuottaa sähköenergiaa painesäiliöön tankatusta vedystä ja autoon tulevasta hapesta. Polttokennosta vapautuu pakoputkea pitkin puhdasta vettä.

Makkosen Tampereen energiamessuilla vuonna 2018 esittelemä Hyundai-vetyauto kulkee joitakin minuuteja kestävällä tankkauksella noin 700 kilometriä. Ero on suuri vedyn hyväksi muihin käyttövoimiin verrattuna.

Toyota on tuomassa markkinoille uuden sukupolven Toyota Mirain. Autojätti tähtää ensi vuonna 30000 vetyauton tuotantoon. Tässä luvussa ovat mukana myös vetybussit. Tokion olympiakisoissa urheilijat kuljetetaan olympiakylästä suorituspaikoille Toyotan valmistamilla vetybusseilla. 

Keski-Euroopassa vetytankkausasemia on jo sen verran, että vetyauto on aito vaihtoehto. Eniten asemia on Saksassa. Skandinavian maissa niitä on parikymmentä.

Myös Baltian maissa valmistaudutaan EU:n tuella vetyautoiluun. Latvian Riiassa on jo vetytankkausasema ja sellainen on tulossa Via Baltican varrelle Viron Pärnuun. Tankkausasemia on suunnitteilla myös Narvaan, Tarttoon ja Tallinnaan. 

Vaikka Suomen näkymät ovat tällä hetkellä synkät, Makkonen uskoo vetyautoilun valoisampaan tulevaisuuteen.

- Vetybusseja on jo käytössä Euroopan kaupungeissa. Jos Tampere olisi valinnut raitiovaunujen sijaan vetybussit, samalla olisi saatu tankkausinfra, jota muutkin vetyautoilijat olisivat voineet  käyttää, Makkonen sanoo.

Woikosken Jere Makkonen esitteli Hyundai ix35 

Fuel Cell -vetyautoa Tampereen energiamessuilla 2018.

EU-huumaa Tampereella

Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuuskaudella vuoden 1999 jälkimmäisellä puoliskolla Eurooppa-neuvosto eli EU:n huippukokous oli kahdesti koolla Suomessa, lokakuussa Tampereella ja joulukuussa Helsingissä.

Sisä- ja oikeusasioita käsitelleessä Tampereen erityishuippukokouksessa 15.-16. lokakuuta Museokeskus Vapriikissa EU:ta päätettiin ryhtyä kehittämään vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueena. EU-johtajat sopivat muun muassa yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kiteytti Tampereen kokouksen päätelmät kymmeneksi virstanpylvääksi, joita olivat EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu, maahanmuuttovirtojen hallinta, oikeussuojan parempi saatavuus, oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, yhtenäistämisen jatkaminen siviilioikeuden alalla, rikosten ehkäiseminen unionin alueella, yhteistyön tehostaminen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa sekä rahanpesun ehkäiseminen.

Tampereen huippukokouksen ensimmäinen näkyvä saavutus oli Haagissa sijaitseva Eurojust-yksikkö, jonka tehtävänä on torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja edistää niihin liittyviä syytetoimia. Eurojust aloitti toimintansa Brysselissä vuonna 2001. Haagiin se siirtyi huhtikuussa 2003.

Hollannin puheenjohtajuuskaudella Tampereen päätelmät kirjattiin Haagin ohjelmaan, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi Brysselissä 5. marraskuuta 2004. Ohjelmaa kutsuttiin pitkään nimellä Tampere II, mutta Hollanti vaihtoi nimen Haagin ohjelmaksi.

Tampereella EU-maiden johtajista olivat mukana muun muassa äskettäin menehtynyt Ranksan presidentti Jacques Chirac, Britannian pääministeri Tony Blair, Saksan liittokansleri Gerhard Schröder, Italian pääministeri Massimo D'Alema, Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen, vuonna 2003 Tukholmassa murhattu Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh, Luxemburgin tuolloinen pääministeri ja nykyinen Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

Huippukokoukseen osallistuivat myös Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi ja Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontaine.

Euroopan liput liehuivat
Tampereen keskustorilla.

Huippukokous järjestettiin
Museokeskus Vapriikissa.

EU-johtajien kokoustila. 

Mediakeskus sijaitsi Tampellan 
entisessä tehdasrakenuksessa.

Euroopan parlamentin puhemies
Nicole Fontaine.

Ranskan presidentti Jacques Delors ja

              ulkoministeri Lionel Jospin (vas.).

Pääministeri Paavo Lipponen ja komission 
puheenjohtaja Romano Prodi (vas.).

Saarenmaa omi Ultima Thulen

Kuressaaressa Viron Saarenmaalla jättiläisen käsi hämmästyttää heinäkuussa valmistuneen elämyskeskuksen edustalla.

Thule Koda kätkee sisäänsä kreikkalaiselle löytöretkeilijälle Pytheaalle omistetun museon, kaksi elokuvateatteria sekä vapaa-ajan viettoon liittyviä tiloja niin aikuisille kuin lapsille. 

Museo on kunnianosoitus uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiselle presidentille Lennart Merelle. Hopeanvalkea-kirjassaan hän esitti, että Massalian kreikkalaisesta siirtokunnasta, nykyisestä Marseillesta kotoisin ollut kauppias ja maantieteilijä Pytheas olisi käynyt Saarenmaalla Britanniaan suuntautuneella matkallaan 330-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. 

Pytheaalle Saarenmaan arvellaan olleen tarunhohtoinen Ultima Thule, kaukana pohjoisessa sijaitseva jään ja tulen maa. 

Pytheas oli ensimmäinen, joka kuvaili Ultima Thulea. Osin säilyneessä matkakuvaukseessaan hän kertoo Thuleksi nimeämänsä maan sijainneen Britannian pohjoispuolella noin kuuden purjehduspäivän päässä lähellä jäätynyttä merta. Thulessa aurinko paistoi kesällä läpi vuorokauden ja talvella oli pimeää. Siellä viljeltiin peltoja ja pidettiin karjaa, puitiin viljaa riihessä sekä kerättiin hunajaa.

Tulella Pytheas viittannee meteoriittiin, joka iskeytyessään Saarenmaalle synnytti Kaalin kraatterin. Kyseessä oli aikansa megatapahtuma noin vuosina 500-600 ennen ajanlaskumme alkua, joskin ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Pytheaalle Kaalin kraatteri merkitsi paikkaa, jossa aurinko vaipui uneen. On arveltu, että Pytheaan Thule olisi  itämerensuomen tulta tarkoittavan sanan perua.

Pytheaan matkan tarkoituksena oli muun muassa selvittää Cornwallin tinan tuontia Välimeren alueen kreikkalaisiin siirtokuntiin. Maailmanmerelle eli nykyiselle Itämerelle Pytheaan toi meripihka, joka oli jo pitkään ollut haluttu tuontitavara Rooman valtakunnassa. 

Saarenmaalta Pytheaan arvellaan jatkaneen matkaansa Venäjän jokia pitkin Mustallemerelle. Hän oli viikinkien kuuluisan idäntien varhainen kulkija.

Ultima Thuleksi on ollut historian saatossa tarjolla muitakin ehdokkaita: Saarenmaan lisäksi Islanti, Färsaaret, Skotlannin pohjoispuoliset saaret ja jopa Grönlanti tai Huippuvuoret.

Saarenmaalaisen taruolennon Suur Töllin käsi
on kuvatuimpia kohteita Kuressaaressa.

Pytheas Massilialainen Kuressaaressa.

Thule Kodaa elävöittävät myyttiset taruolennot.

Seinillä olevat kuvataulut kertovat 
Pytheaan matkoista.

Vihapuhetta kerrakseen

Lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos, julisti ekofilosofi ja kalastaja, Suomen vihreän liikkeen oppi-isä Pentti Linkola vuonna 2009. Hän vaati kaikkialla maailmassa yhden lapsen politiikkaa Kiinan mallin mukaisesti.

Linkolan mukaan maailmassa oli vain yksi ongelma, se että oli liikaa ihmisiä. Tämän jälkeen hän ryhtyi pohtimaan, miten väestön määrää voisi vähentää.

Vuoden 2004 Intian valtameren tsunamistakaan ei ollut iloa, koska liian vähän ihmisiä kuoli. Aids oli lupaava tappaja, jonka teho sittemmin lässähti.

Kun muu ei auta ihmisten joukkotuhoon, suurkaupunkien vesijohtovesi olisi pitänyt Linkolan mukaan myrkyttää.
  
New Yorkin pilvenpiirtäjiin vuonna 2003 iskeneet terroristit olivat hänen sankareitaan. Isku kohdistui juuri sinne minne pitikin: öykkärimäisen läntisen elämäntavan ytimeen.

- Niin kauan kuin yksikin terroristi on hengissä, on toivoa. Eivät ne ole talebanit, jotka tuhoavat maapallon, vaan länsimainen elämäntapa, Linkola spekuloi.

Järkyttävää tekstiä, jonka olisi kuvittellut löytyvän jostain viherfasistien julkaisusta. Mutta ei. Asialla oli Vastuullinen Vaikuttaja, pari kertaa vuodessa ilmestynyt yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä julkaisu.

Julkaisua kustansi vuonna 2000 perustettu Finnish Business & Society -yhdistys (FiBS), joka ilmoitti tavoitteekseen yhteiskuntavastuun edistämisen ja keskustelun lisäämisen.

Tuolloinen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes oli mukana yhdistystä perustettaessa. Työ- ja elinkeinoministerö tuki yhdistyksen toimintaa.

Pentti Linkola vuonna 2009.

Suvaitsevaisuuden varjopuoli

Tanskalaisimaami Mohammad Fouad al-Barazin mukaan Tanskassa asuvien muslimien tulee tajuta, ettei saa sulautua tanskalaiseen yhteiskuntaan.

- Ei pidä seurata tanskalaisten tapoja ja perinteitä, jos ne ovat sharialakia vastaan, hän muistuttaa vuonna 2017 Ylen TV1:ssä esitetyssä dokumentissa. 

Dokumentti näyttää, miten suvaitsevaisuudestaan tunnetussa Tanskassa on epäonnistuttu  islamilaisista maista tulleiden maahanmuuttajien kotouttamisessa. Maassa oli tuolloin 150 moskeijaa, joiden koraanikouluissa opetetaan jyrkkää islamilaista sharialakia. Myös shariatuomioistuimet ovat moskeijoissa käytössä.

Dokumentissa muun muassa kerrotaan naisten alistetusta asemasta. Kun mies käyttäytyy vaimoaan kohtaan väkivaltaisesti, avioero ei tule kuuloonkaan. Miehelle sallitaan neljä vaimoa. Myös lasta voi kurittaa fyysisesti, jos hän kieltäytyy vaikkapa rukoilemasta.

Tanskaan al-Barazi tuli 23 vuotta sitten. Tuolloin Tanskassa oli 55 000 muslimia. 

- Nyt meitä on jo 300 000. Muslimiyhteisöjä on syntynyt ympäri Eurooppaa. Se tarkoittaa, että muslimeja on paljon. Hyvin paljon. Siitä saamme kiittää Jumalaa. Nyt on aika, jolloin ryhdymme valloittamaan länsimaita. Nyt se o alkanut, al-Barazi valottaa islamin lähetystehtävää.

Ulkolinja: Sharialakia Tanskassa. Esitetty TV1:ssä 9. ja 15. helmikuuta 2017.

Imaami Mohammad Fouad al-Barazi.